Uusi blogi, uudet aiheet

Uusi blogini unelmoinnista ja yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä löytyy nyt osoitteesta:

http://unelmastatotta.wordpress.com/

Viihdyttäviä lukuhetkiä!

Muistathan, että tätä blogia voi edelleen kommentoida ja esittää kysymyksiä koskien Barbadosta. Vastaan parhaan tietämykseni mukaan kaikkiin kyselyihin.

Terveisin,

Mikko Kutinlahti

Barbadokselta kohti uusia seikkailuja (blogi päättyy)

Lopetan blogini, koska vaihtovuoteni kutistui reilun kuukauden mittaiseen visiittiin.

Barbadokselta päällimmäisenä jäivät mieleen erittäin ystävälliset ihmiset, uudet ystävät, trooppinen ilmasto ja hilpeät illanvietot. Suosittelen Barbadosta matkakohteena ihmisille, jotka pitävät hiekkarannoista ja eivät säikähdä Itä-Eurooppa -tyyppistä kulttuuria ja infrastruktuuria. Lisäksi matkaan lähtiessä kannattaa muistaa, että Barbados on oikeasti pieni saari eikä sieltä välttämättä löydä kaikkia tuttuja asioita (urheilumahdollisuuksia, leffateattereja…). Rantalomakohteena maa on kuitenkin suosittelemisen arvoinen. Pitkiä housuja ei kannata pakata mukaan.

Henkilökohtaisesti suuntaudun nyt unelmani tavoittelemiseen sekä terveelliseen, aktiiviseen ja tavoitteelliseen elämään. Alan myös kirjoittamaan uutta blogia unelmoinnista ja unelmien saavuttamisesta. Laitan tännekin linkin, kunhan blogi on pystyssä.

Kiitos kaikille lukijoille! Toivottavasti blogista on apua Barbadokselle aikoville. Blogin kommentteihin voi kirjoittaa kysymyksiä Barbadoksesta – vastaan niihin oman tietämykseni mukaan.

”Älä pidä unelmiasi pelkkänä toiveajatteluna.
Kunnioita niitä viesteinä, jotka tulevat syvältä
sisimmästäsi ja jotka ohjaavat sitä mitä voit tehdä
ja mihin suuntaan kulkea.”

Sanaya Roman

Pulloista

Oletko koskaan miettinyt miksi Suomessa olevat juomapullot ovat joko 0.33l, 0.5l, 1l tai 1,5l?
Miksi meillä on käytössä vain nuo koot? Mikä on hyvä juomapullon koko?

Barbadoksella näkee hyvin monen kokoisia pulloja. Mehuja, limsoja, oluita ja vettä voi löytää ainakin seuraavan kokoisista pulloista: 200ml, 0,275l, 0,33l, 400ml, 0,5l, 591ml (20oz), 600ml, 750ml, 1l ja 2l.

Aluksi valinnanvara hämmensi: ”Mihin tarvitsen 591millilitran pulloa? Miksi sellainen on luotu?”.
Valikoiman edut tulivat esille, kun erikokoisiin pulloihin tottui. Aina ei tarvitse ostaa isoa pulloa. Pullon voi valita janon mukaan. ”Nyt tarvitsen vain 400ml mehua puolen litran sijaan”.

Toisaalta valinnanvarasta seuraa myös ongelmia. Kierrätyssysteemin luominen erikokoisille pulloille on haaste. Kierrätys ei kuitenkaan ole Barbadoksella kovin kehittynyt. Campuksella on keräyslaatikoita mm. muovipulloille. Usein pullot kuitenkin lentävät yleisroskikseen muun jätteen sekaan.

Ostoksilla ruokakaupassa

Barbados ei ole kovin halpa maa. Ei ainakaan ruoka-aineita vertailtaessa.

Seuraavassa pieni listaus arkipäivän ruoka-aineista ja niiden paikallisista hinnoista. Hinnat on käännetty tämän päivän kurssilla.

Maito 2% 1l 1,90€

Coca-Cola, 2l 1,80€

Naudan jauheliha 7,28€/kg

Voileipäkinkku, 100g 1,94€

Cheddar-juusto 4,47€/500g

Jäävuorisalaatti, kerä 2,34€

Tomaatti 6,00€/kg

Paprika 9,56€/kg

Parsakaali 3,70€/kg

Banaani 1,84€/kg

Kananmuna, 6kpl 1,36€

Makaroni 0,78€/400g

Tonnikalapurkki 0,90€

Talouspaperi, yksi rulla 1,48€

Huomioita listalta ja omista kokemuksista:

• 2l Kokista maksaa vähemmän kuin litra maitoa
• erityisen kalliilta tuntuvat kasvikset ja leivänpäälliset
• erityisen halvalta vaikuttavat osa hedelmistä ja makaroni

Ostoslaskusta päätellen oman ruokakorini hinta on Barbadoksella 20-30% kalliimpi kuin Suomessa. Havaintoaika on vielä tosin todella lyhyt, mutta mielestäni hintaerosta selkeästi näkyy ettei Barbadokselta saa tuttuja elintarvikkeita yhtä halvalla kuin Suomesta.

Bajan time

Barbadoksen – ja luultavasti koko Karibian – aikakäsitys poikkeaa suomalaisesta. Barbadoslaisille sovittu aikataulu on suuntaa antava eli sitä ei noudateta tarkasti. He ovat tapaamisista samalla lailla myöhässä kuin etelä-eurooppalaiset.

Alla olevat esimerkit kertovat myös paikallisten tavasta hoitaa ja järjestää asioita. Yleispiirteenä sanoisin, että asioita ei valmistella ajoissa, vaan järjestelyt tehdään vasta kun paikalle tullaan (ja sekin myöhässä).

Esimerkkejä:

Ensimmäinen fuksien yhteinen tapaaminen.

Kutsu tapaamiseen ilmestyi jokaisen huoneen oveen. ”Meeting for Freshers in JCR at 9 pm.”

Menin tietysti paikalle. Kello 8:50 ei ollut ketään. Kello 9:00 oli kaikki vaihto-opiskelijat. Kello 9:15 alkoi tulla muita uusia opiskelijoita ja noin puoli kymmenen maissa tuli itse tapaamisen järjestäjät. Siinä he sitten laittoivat kalusteita, papereita ja muuta tarvittavaa oikeille paikoilleen. Homma lähti todenteolla käyntiin vasta kymmenen jälkeen.

Fuksiviikkojen jälkeinen illallinen.

Tällä kertaa vaihto-opiskelijat odottelivat lähes tunnin. Älkääkä luulko, että olisimme tulleet ajoissa. Tapahtuma oli ilmoitettu alkavaksi klo 20. Pikkuhiljaa paikalle valui osallistujia. Järjestäjät tulivat kuitenkin taas monia muita myöhemmin. Ruoka oli kyllä valmiina astioissa mutta sitä joko lämmitettiin paikan päällä tai tarjoilun järjestäminen vei muutoin puolisen tuntia.

Ensimmäiset luennot.

Jo ensimmäisen opiskeluviikon jälkeen olen saanut muutaman kerran odottaa luennoitsijaa 20-30 minuuttia. Tiedän, että joidenkin kurssien ensimmäiselle luennolle ei koskaan saapunut luennoitsijaa. Myöhästymisen lisäksi useammin kuin kerran on luennoitsija tullessaan alkanut valmistelemaan esitystään. Siinä vaiheessa sitten huomataan, ettei luokassa olekaan valkokangasta tai videotykkiä. Vanhemmilta opiskelijoilta olen kuitenkin kuullut, että pääsääntöisesti luennot alkavat ajallaan. Tutoriaaleista ei ainakaan kannata kuulemma myöhästyä.

Paikallisten tapaan tulla myöhässä viitataan yleisesti käytetyllä termillä ”Bajan time”. Tarkkoihin aikatauluihin tottuneena se kuitenkin aiheuttaa minulle ongelmia: ihan mielelläni voin tulla tapaamiseen vähän myöhässä mutta mikä olisi sopiva aika? Pitäisikö minun tänään ”myöhästyä” 10, 20 vai 40 minuuttia?

Pilviä paratiisissa

Kolmen viikon oleskelun aikana Barbadoksen sää on ollut todella helteinen ja tasainen. Ensimmäisten viikkojen aikana ei ole juuri satanut (satunnaisia kuuroja lukuunottamatta), vaikka sadekausi on käynnissä. Tällä viikolla sade kuitenkin yllätti.

Ensimmäinen sadepäivä.

”Jaha, sataa”, ”Mukava saada vähän vaihtelua säähän”.

Sade tuntui virkistävältä vaihtelulta eikä se haitannut lainkaan. Välillä isoina pisarina, välillä sumuna kumpuava sade viilensi ilmaa ja mikäli mahdollista nosti entisestään ilman kosteusprosenttia. Suurin yllätys, ja ainut asia, joka ei tuntunut niin kivalta, oli se, että vettä satoi koko päivän. Aamuvarhaisesta yöhön asti käytännössä tauotta.

Toinen sadepäivä.

”Jaa, tänäänkin sataa”,”Mitäpä tässä. Uuteen aamuun.”

Vielä aamulla sade tuntui mukavalta. Puoleenpäivään mennessä siihen oli kuitenkin sen verran kyllästynyt että alkoi kantamaan sateenvarjoa mukanaan. Trooppinen sadehan kastelee nopeasti mutta märät vaatteet eivät kuumuudessa juurikaan haittaa. Osa paikallisista käyttää sateenvarjoa, osa kävelee sateessa tyynesti arkivaatteet päällä.

Sateeseen tympääntyi sen jatkuessa. Minnekään ei viitsinyt lähteä: ei beachille, ei kauppaan, ei minnekään. Mitäpä sitä sitten tehdä? Lisäksi jatkuva sade hankaloitti mm. pyykin kuivaamista (puolitehoinen kuivausrumpu löytyy mutta ei sisänaruja).

Kolmas sadepäivä.

”Voisiko tää jo loppua?!”, ”Kauankohan tää voi jatkua?”

Nyt sade tympii. Tätäkö se sadekausi sitten on? Sade vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu…

Muutaman kerran päivän aikana taivas näytti täysin pilvettömältä. Mutta yks-kaks-yllättäin sade jatkuikin heti hetken kuluttua. Toisin sanoen minnekään ei vieläkään voinut mennä ilman sateenvarjoa, vaikka taivas näyttäisi miltä. Jossain osissa saarta kärsittiin tulvista.

Ilma oli viilentynyt paljon. Vaihto-opiskelijat pitivät ensimmäistä kertaa pitkälahkeisia housuja ja takkeja, paikallisilla saattoi olla hupparit tai takit päällä. Tuskin lämpötila kuitenkaan juuri 25 astetta alemmaksi meni…

Sateen jälkeen on poutasää.

”Kiva kun paistaa aurinko!”, ”Helkkari kun on kuuma!!”

Kolmen päivän sateen jälkeen palattiin ”normaaliin” säähän. Aurinko porottaa koko ajan lähes pilvettömältä taivaalta. On piristävän kirkasta mutta ärsyttävän kuuma. Mitä tahansa voisi tehdä mutta kuumuus vie innon. Eipä ole koskaan hyvä…

Mitä tästä opimme?

• vaihtelu virkistää
• tropiikin sateet ovat todella intensiivisiä ja sade voi todellakin jatkua taukoamatta päiviä
• sateenvarjo ja vedenpitävä takki ovat ystäviäsi

Freshers Orientation Week

Uusia opiskelijoita varten Cavehill Campuksella järjestetään Freshers Orientation Week. Viikon ohjelma on toteutettu täysin vanhempien opiskelijoiden voimin. Samanaikaisesti uudet opiskelijat voivat kuitenkin hoitaa kurssivalintojansa, opiskelijakortit ja muita opiskelun kannalta olennaisia asioita.

Ohjelma alkoi sunnuntai-iltana. Kaikki kokoontuivat ja maksoivat 50BDD viikosta etukäteen.
Seuraavana osallistujien silmät sidottiin ja kuljetettiin sinne tänne. Normaalia nuorten leirien jekkuja ja tehtäviä.
Tehtäväradan jälkeen kaikki kokoontuivat parkkipaikalle seisomaan ”muotoon”. Vanhemmat opiskelijat, ”Super Seniorit”, huudattavat uusia, kyselevät ja vaativat armeijamaista kuria. Lopulta paikalta lähdetään pois ja saadaan tietää, että sama meno jatkuu aamulla. Kello neljältä herättiinkin sitten kattiloiden paukutteluun…

Ja niinhän se jatkui koko viikon. Uudet opiskelijat kootaan joka aamu (kello 4:00) ja joka ilta muotoon opettelemaan lauluja ja omia ”fuksinimiä” (Freshers Name).
Aivan koko viikko ei kuitenkaan kulu pelkästään äänihuulien harjoituttamiseen. Välillä suoritetaan ryhmätehtäviä tai jäynätään Sherlock Hallia (veimme sammakoita yleisiin tiloihin, kiinnitimme suuren bannerin, kaikkea kivaa vessapaperilla….). No, kyllähän se sitten kostettiin…

Huutamiseen ja jatkuvaan valvomiseen menee herkästi hermo. Mihinkään ohjelmaan ei kuitenkaan ole pakko osallistua, jos ei halua. Loppuviikosta meno vähän rauhoittuu. Ohjelma huipentuu kilpailuun Sherlock ja Frank Worrell Hallin välillä. Lisäksi viimeisinä päivinä pidimme Beach Partyt ja söimme porukalla illallista.

Kokonaisuutena ohjelma on kohtalaisen ärsyttävää. Aika kuitenkin kultaa muistot eikä leikistä kannata suuttua. Ohjelma on oikeasti välillä hauskaa, nostattaa ryhmähenkeä ja luo uusia kaverisuhteita.

Puhtaus ja hygienia

Barbadoksen kehittyneisyys näkyy kaduilla: ne ovat verrattain siistejä. Pienempien teiden pientareilla on kuitenkin huomattavasti roskaa ja maatuvaa jätettä. Tilanne on samanlainen kuin Itä-Euroopassa.

Myös ravintoloiden ja baarien osalta tilanne muistuttaa Keski- ja Itä-Eurooppaa. Sisätilat ovat kohtalaisen siistejä mutta saattavat skandinaavin silmään aluksi näyttää epämiellyttäviltä. Ympäristöönsä kuitenkin tottuu todella nopeasti eikä pieni likaisuus enää viikon jälkeen haittaa.

Cavehill Campuksella puhtaudesta ja hygieniasta huolehtiminen on tärkeää. Yleisesti campus ja yliopistoalue ovat hyvin siistejä. Frank Worrell Hallin asuintalojen (block) puhtaudessa on paljon parannettavaa.

Asuinhuoneet ovat pölyisiä ja muutoinkin siivoamattomia. Puhdistusaineet ja -välineet täytyy ostaa itse. Campusalueella olevasta CampusMartista (kauppa) kuitenkin löytää helposti tarvittavat välineet.

Yliopiston vesi lämmitetään luultavasti kokonaan aurinkoenergialla. Tästä seuraa, että lämpimän veden saanti on epävarmaa. Suihkussa asia ei haittaa, koska on vain mukavaa saada virkistystä kylmästä vedestä. Mutta tiskatessa on tottunut käyttämään kuumaa vettä.

Suurin henkilökohtaisen hygienian ongelma on jatkuva hikoilu. Ympäri vuorokauden iho tuntuu nahkealta ja usein hiki valuu noroina kasvoilla tai selässä. Paikalliset eivät välitä hikoilemisen aiheuttamista kauneushaitoista, vaan kulkevat ylpeästi eteenpäin vaikka paita olisikin hiestä märkä.

Paras keino hikoilemisongelmaan on suihkussa tai meressä käynti. Suihkut toimivat hyvin mutta usein helpotus jää hyvin lyhytaikaiseksi. Kostean ilman takia hiki puskee pintaan hyvin nopeasti (alle puoli tuntia) suihkussa käynnin jälkeen.

Kosteassa ja kuumassa ruokatarvikkeet pilaantuvat nopeasti. Näin ollen lähes kaikki ruoka kannattaa säilyttää jääkaapissa. Tämä estää myös lintujen pääsyn käsiksi ruokatarvikkeisiin.

Mitä tästä opimme? (vinkit vaihtoon lähtevälle)

• käsidesiä on hyvä pitää mukana
• hanki omat keittiö- ja siivoustarvikkeet
• pidä ruoista, tiskeistä ja siisteydestä huolta

Cavehill Campuksella asuminen

Cavehill Campuksella on kaksi asuntolaa (hall): Frank Worrel Hall ja Sherlock Hall. Itse majoitun ensiksi mainitussa, joten Sherlock Hallista en pysty kertomaan juuri mitään.

Frank Worrell Hallilla on kymmenen asuintaloa (block). Tytöille ja pojille on eri blockit. Jokaisessa blockissa on kolme kerrosta. Jokaisessa kerroksessa on henkilökohtaiset huoneet kuudelle opiskelijalle. Lisäksi kerroksista löytyy kaksi vessaa, yhteiskeittiö ja ruokailu/oleskelutila. Asuintaloissa on sisäinen puhelinyhteys ja jokaisesta huoneesta löytyy internetyhteys.

Asuintalojen lisäksi Frank Worrel Hallista löytyy kaikille yhteinen oleskelurakennus, jossa on mm. pingispöytä ja televisiohuone. 24h/7d -vartiointi sekä campusalueen portilla että asuntoloiden porteilla takaavat opiskelijoiden turvallisuuden.

Campukselta löytyy muutama ruokala ja välipalakioski sekä kioskinkokoinen kauppa. Suuremmat kaupat ovat automatkan päässä. Kävellen kuitenkin pääsee mukavasti lähimpään ravintolaan, huoltoasemalle ja pankkiin.

Huomion arvoista on, että asuntoloissa opiskelijoiden välille muodostuu hyvä yhteishenki.

Flora ja fauna

Tässä blogikirjoituksessa teen pintapuolista tarkkailua Barbadoksen kasvi- ja eläinkunnasta.

Flora

Koko Barbadoksen saari on täynnä tropiikin kasveja. Maisemaa hallitsevat palmut, monirunkoiset ja laajalatvaiset puut sekä pensaat. Erilaisia kasveja on lukematon määrä.

Barbadoksella voi nähdä myös hyvin viidakkomaisia alueita, joissa pitkistä puista riippuu köynnöskasveja. Nämä alueet ovat kuitenkin pieniä enkä ole nähnyt varsinaisia metsiä vielä.

Elokuussa monet kasvit kukkivat. Campusalueelta löytyy monenkirjava joukko erilaisia kukkia ja kasveja. Monet hedelmäpuut viihtyvät Barbadoksen ilmastossa mutta niitä ei hirveän paljon näe. Kaikista yleisimmät puut muistuttavat suomalaista pihlajaa ja lehtikuusta.

Fauna

Barbadoksella voi päivällä nähdä villejä eläimiä aivan katujen vierellä. Yleisimmin esille pääsevät kanat ja kadun varteen köydellä kiinnitetyt vuohet. Näkipä kaverini myös hevosia, apinoita ja kolibreja.

Kulkukoiria tai -kissoja ei juuri ole mutta ei ole ennen kuulumatonta törmätä niihin.

Linnut liikkuvat paljon päivällä ja ovat ahneita ruoantähteiden perään. Osa linnuista osaa etsiä syötävää myös sisätiloista, mikäli sinne vain pääsevät.

Barbadoksen eläinmaailma herää kello kuuden aikoihin, auringon laskiessa. Päivän hiljainen linnunlaulu vaihtuu jatkuvaan lintujen, lepakkojen ja hyönteisten siritykseen. Hämärällä saattaa nähdä myös suuren rupisammakon kokoisia sammakkoeläimiä. Myös pieniä liskoja näkyy välillä kiipeämässä seiniä myöten tai ottamassa aurinkoa asfaltilla.

Mitä tästä opimme?

• tropiikin eläimistö ON monipuolista
• se ei kuitenkaan välttämättä ole ylitsepursuavan runsasta tai läpitunkematonta
• eri puolilla maailmaa elävät kasvit voivat muistuttaa toisiaan hyvin paljon